Myönnän sen suoraan: aika usein on päiviä, etten jaksa todellisuutta. Turhaudun yhä uudelleen ihmisten pahansuopaisuuteen, välinpitämättömyyteen ja piittaamattomuuteen. Nykymaailman meno globaalissa mittakaavassa katsottuna on hetkittäin niin hullua, että haluaisin olla kuin Liisa ja paeta Ihmemaahan.
Tuo ihmemaa arjessa on elokuvat ja niiden tarjoama toinen todellisuus. Rakastan rikosdraamoja ja trillereitä, joten pahuus ja ihmisen hulluus ei toki katoa näkymättömiin sielläkään. Konkreettinen ero tuntuu vain siinä, miten sen kaiken ottaa vastaan: on eri asia tietää katsovansa fiktiota, kuin lukea tai nähdä ihan todellisten ihmisten käyttäytyvän yhä typerämmin ja ajattelematta. Tämä saattaa kuulostaa hullulta, mutta toisinaan olen myös sitä mieltä, että tv-sarjojen ja elokuvien hahmojen motiiveja on ”helpompi” analysoida kuin todellisten ihmisten. Usein jonkinlainen taustatarina on kerrottu, joka selittää pahojakin asioita, tai koko pahuuden paljastaminen voi olla elokuvan keskeisin teema. Väärin tai arveluttavasti toimivan hahmon motiiveja voi silti ymmärtää.
Todellisessa elämässä tuntemattomista ihmisistä ei todellakaan voi tietää. Yhtään mitään.
Olen jo pitkään ollut turhautunut ja väsynyt myös sosiaaliseen mediaan. Välillä näyttää siltä, että ihmisten vuorovaikutustaidot ovat rapautumassa, ja verenpainemittarin lukemat saa nousuun vain lukemalla päivän uutisten kommenttiosioita. Päätin siis perustaa oman nurkkani internettiin, pienen tv-sarja-, elokuva-, kirja- ja taideblogin, jossa voin kirjoittaa eskapismiharrastusteni herättämistä ajatuksista ja pohdinnoista aivan rauhassa.
Se tasaa sykettä ja tuo mielenrauhaa. Mikä onkaan tärkempää tässä hullun maailman hulinassa.
Elokuvat (sekä kirjat!) ovat todellisuutemme peili. Ne nostavat yhteiskunnallisesti vaikeita asioita esille, tuovat nähtäväksi asioiden eri näkökulmia ja yksilöiden tarinoita. Ehkä ne eivät ole niinkään pakopaikka todellisuudesta, vaan tapa kohdata se kaikki. Elokuvien ja kirjojen tarinat auttavat ymmärtämään maailmaa, myös silloin, kun todellinen elämä ei tarjoa vastauksia.